"Villa Wou!" ei ole tavallinen aikuisten kirja eikä lastenkirja, vaan vapaa, kuvitettu kertomus vanhasta villasta, joka ei ole vain rakennus vaan näyttämö, jolla esitetään elämän huvinäytelmiä, rakkaustarinoita, surullisia kappaleita, seikkailukertomuksia, kummitusjuttuja tai vaikka sankaritarinoita.
"Villa Wou!" on seitsemän osainen kirja-sarja. Tarina rakentuu Timotell Wouxhall´n rakennuttaman Villan ympärille. Se on sukuhistoriaa yli sadan vuoden ajalta. Nykyaikaan sijoittuvien tapahtumien lomassa kulkee hauskasti sepitetty sukuhistoria makeistehtailija Timotell Wouxhallista ja hänen jälkeläisistään. Kirjasarjassa Wouxhall suvun vaiheista paljastuu yhtä jos toista kiinnostavaa. Käy ilmi, että edesmenneet sukulaiset ovat olleet kiehtovia persoonallisuuksia.
Kirjan sisältö Villa on aikoinaan siirretty Terijoelta pääkaupungin edustalla sijaitsevaan saareen. Sen ympärillä on edelleen suurehko puisto, joka rajoittuu hiekkarantaan. Meri levittäytyy keinokanavien kautta tekolammeksi suuren huvilan sivustalle. Ellei Villa Wou olisi niin huonossa kunnossa ja elleivät sen viimeaikaiset omistajat olisi olleet niin erakoituvia luonteeltaan, olisi se varmasti paremmin tunnettu ja suuren mielenkiinnon kohteena. Nyt se nuokkuu omassa rauhassaan meren tuulien tuivertamana ja edelleen lähes häkellyttävän kauniina. Sen tornit kohoavat kohden pohjoista taivasta ja ikkunoiden lasimaalaukset luovat satumaisia kaleidoskooppeja marokkolaistyylisen keskushallin, rautaportaikkojen, eleganttien salonkien, kuvan-veistosalin, makuuhuoneiden, kirjaston ja erilaisten lasikuistien pinnoille. Villa sai nimensä siitä, että sen perustajan suklaamoguli Timotellin vaimon Saaran susikoiratarha pisti paikallisten koiranleukojen silmään ja niin Villa Wouxhall lyheni välittömästi Villa Wouksi. Sarjassa seurataan Villan tapahtumia erään vuoden elokuusta kesäkuun alkuun; syksyn, talven ja kevään ajan. Villa nykyinen omistaja, nuori mies nimeltään Lofthard Wouxhall, Loffe, ei voinut kuvitella minkälaisen muutosten vyöryn hänen päätöksensä muuttaa uuteen työpaikkaan Englantiin sysää liikkeelle niin Villan kuin sen asukkaidenkin elämässä. Tämä pesti on pitkäaikainen ja hänen on raskain sydämin jätettävä kotiin Villa Wouhun koiransa Otto ja Arfimei, ylipainoinen kissansa Pöse sekä kesy pulu Riesa. Tilanne on lähes toivoton kunnes Loffen serkkutyttö Elisabeth Wouxhall, Ellu, löytyy talon uudeksi valtijattareksi. Ellu on lopusuoralla opinnoissaan valtakunnan johtavassa taidekoulussa ja on näin ollen ihanteellinen henkilö asettumaan kuvanveistäjä esi-isän "työhaalareihin" pitämään huolta valtavasta ränsistyneestä Villasta ja oudoista eläimistä. Kun hänellä on vielä oma kissa Lulu, joka löytää itselleen poikakaverin Boyn, tulee Villa toimimaan miltein eläintarhana tulevina kuukausina. Eläimistöön liittyy myös salaperäisen Betti-tädin vanha venäjänvinttikoira Bella.
Vahdinvaihto talossa tapahtuu odotettua aikaisemmin ja nuori emäntä joutuu hankalaan tilanteeseen eläinten vierastaessa toisiaan. Ja kun Villan huonokuntoisuus aiheuttaa jatkuvaa mieliharmia, on tilanne kypsä lähes katastrofiin. Kommellusten myötä talo alkaa kuitenkin elää tavallaan ja asukkaiden viihtyvyys nousee ennen näkemättömiin lukemiin. Valvotaan, syödään mitä ja missä halutaan, tehdään juuri sitä, mikä juuri sillä hetkellä tuntuu mukavimmalta. Syksyllä, myrsky-yönä, kun sade piiskaa seiniä ja takkatuli lämmittää, kun kaikki eläimet ovat kokoontuneet Ellun laiskanlinnan ympärille kuuntelemaan hänen lukemaansa kertomusta, Villan ovea rynkyttää outo muoviin kääriintynyt pitkä kapea olento. Hän osoittautuu tanskantäti Bettiksi, jonka Loffe on kutsunut vierailulle Villaan. Tämä on tapahtunut tosin kolme vuotta aikaisemmin, mutta se ei tädin tahtia haittaa. Erikoisella käytössellään täti saa sekä talon uuden valtijattaren että eläimet hermoromahduksen partaalle. Kaikkien haaveillessa Betti-tädin lähdöstä, tämä julistaa Villa Woun uudeksi kodikseen ja ilmoittaa tulleensa jäädäkseen. Hänen käsityksensä mukaan Ellu ei ole tehtäviensä tasalla, mikä saattaa hieman pitää paikkansakin, sillä Villa Wou on Loffen lähdettyä alkanut vaarallisesti muistuttaa erään isokenkäisen tytön Huvikumpua.
Koko porukan on vain sopeuduttava Tädin komenteluun, teeskentelyyn, kirkaisuihin, tanssiharjoituksiin ja hänen tapaansa olla taitamatta kaikkia seitsemää kieltään. Osa Villasta, niin kutsuttu "Naisten siipi" on päässyt rappeutumaan. Lämmittämättömänä se on pahoin kostunut. Naistensiiven suljetussa tornissa asuu valkea velho Nanosäihke seitsemän Aamor-veljeksen kanssa. Nanosäihkeen muistiinpanoista selviää Wouxhall suvun rakkaustarinat. Niiden kautta valottuu suklaamoguli Timotelin jälkeläisten ja heidän puolisoittensä kohtalonyhteydet.
Wouxhallin suvun vaiheista paljastuu yhtä jos toista kiinnostavaa sarjan edetessä. Ellun avustuksella Betti onkii tietoonsa mm sen, että edesmenneet sukulaiset ovat olleet oikeita huimapää seikkailijoita ja kiehtovia persoonallisuuksia. Onpa suurella suvulla ollut omat hullunsakin. Kadonneiden naisten kohtalot ovat mielikuvitusta hiveleviä. Tanskalaisista sisarista yksi (nuoruuden rakastettunsa pettämä itsemurhakandidaatti) kun on päätynyt vedenneidoksi kasvattamaan suurta sukua haaksirikkoutuneesta sukellusveneestä löytämänsä venäläisen upseerin puolisona. Toinen (hoitokodista karkuteille lähtenyt muodinluoja) elelee herroiksi Che Guevaran kumppanina viidakon kätköissä sikaria tuprutellen ja kolmas (räjähdyksessä ilmaan lentänyt tutkija) seilaa avaruudessa elektromangneettina vastakkaismerkkisen rakastettunsa kanssa, vetovoiman sitoessa heidät ikuiseen syleilyyn. Betti-tätiäkin ovelammaksi osoittautuu vanha kulkurikissa, joka vetää nenästä talonväkeä itsekeksimillään joulutaioilla. Tiettynä syyskuun yönä. Nousevan kuun- Yläkuun -vaiheessa näkymätön väki kokoontuu rapistuneeseen huipaviljonkiin viettämään suuren kukan avautumisen juhlaa. Tämä lukka on satumainen Tön kuningatar. Se kukkiiin vain yhden yön ajan levittäen ympärilleen raskasta eksoottista tuoksua. Tällöin kaikki kynnelle kykenevät. Taulujen henkilöhahmot, kuvapatsaat, jne jne kokoontuvat ja viettävät kuumeisenlumon täyttämän yön Villa Woun paviljongissa. Nano on luonnollisesti kunniavieras ja pihaleijona kukkaistyttöoneen hänen hoviväkeään. Juhlat huipentuvat kukkaistaisteluun, jonka voittaja saa seuraavan vuoden Käätyjen kantaja tittelin ja kunniatehtävät.
Betti-täti ei voi hyväksyä Loffen välinpitämättömyyttä vanhaa sukuhuvilaa kohtaan. Pahoilla mielin hän ja Ellu kirjoittavat kirjeen Loffelle. Siinä he kuvailevat "Naisten siivessä" vallitsevaa hävityksen kauhistusta ja pyytävät lupaa saada alkaa kunnos-tustyöt. Kirje sytyttää Loffessa kauan kyteneen koti-ikävän ilmiliekkeihin ja niin kirjan lopussa hän palaa kotiin Villa Wouhun. Betti ja Ellu eläimineen jäävät myös taloon asumaan, näin entisaikojen vilkas elämänmeno palaa Villa Wouhun ja uudet naytelmät odottavat vuoroaan.
